Väinö Tuovinen 18-vuotiaan paljasjalkaisen eteläespoolaisen kaupunkilaiskepulaisen ajatuksia. Kirjoittaja on Keskustanuorten liittohallituksen jäsen.

Hallitusmuoto vaihtoon – vaihdetaan parlamentarismi semiparlamentarismiin

"Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme valituksi enää sen jälkeen."

 

Näin kuuluu legendaksi muodostunut Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin lausunto, jossa piilee osa poliittista totuutta – myös Suomessa.

 

Karu totuus on, että Suomessa ei ole ollut viimeiseen 14 vuoteen yhtäkään koko kauttaan istunutta hallitusta. Jäätteenmäen hallitus hajosi Irak-gateen, Vanhasen II sekä Kataisen hallitus pääministerin ennenaikaiseen eroon. Luulisi, että ihmiset ovat saaneet tarpeekseen pätkäkausihallituksista ja kvartaalipolitiikasta. Mutta mitä vielä, eduskunnalta päätöstä hallituksen epäluottamuslauseesta ovat viime vuoden sisällä vaatineet niin media, hallituksen politiikkaa vastustavat kansalaiset kuin lukuisat professoritkin.

 

Nykyinen tapa järjestää Suomen hallitusvalta häiritsee hallituksen toimintakykyä ja rohkaisee poliittiseen pelaamiseen. Gallupeissa suurimmat puolueet vaihtelevat nykypolitiikassa kuin säätilat. Jos hallituksessa olevan puolueen gallup-kannatus on huomattavasti suurempi kuin sen tulos viime eduskuntavaaleissa, tarjoaa nykyinen laaja parlamentarismi sille teoreettisen mahdollisuuden liittoutua opposition kanssa kaataakseen enemmistöhallitus, jumittaakseen päätöksenteko ja mahdollisesti lopulta järjestääkseen ylimääräiset eduskuntavaalit.

 

Nykytilanne suosii yksittäisten puolueiden lyhytnäköistä oman edun tavoittelua pitkän tähtäimen edun kustannuksella. Kortteja ei uskalleta katsoa loppuun. Tästä aiheutuva tempoileva politiikka hämärtää yhteiskuntaamme vaalikausittain ohjaavaa visiota. Hallitus peruu toistuvasti omia päätöksiään! Uskon, että ratkaisu nykyiseen tilanteeseen voisi löytyä semiparlamentaarisesta hallitusmuodosta.

 

Mikä ihmeen semiparlamentarismi? Tiedämme presidenttivetoisen presidentialismin, toimeenpanovallan kahtiajakoon perustuvan semipresidentialismin sekä parlamentarismin.

 

Semiparlamentarismi on hallitusmuoto, jota on kokeiltu niin italialaisten kaupunkien hallinnossa 1990-luvulta kuin myös Israelissa valtiotason politiikassa vuosina 1992-2001. Se pyrkii säilyttämään parlamentarismin hyödyt toimeenpanovallankäytön valvonnan suhteen, mutta yhdistämään siihen presidenttivetoisista järjestelmistä tutun vahvan johtajuuden. Hallitusmuodossa pääministerin valinta siirrettäisiin eduskunnalta suoralla kansanvaalilla eduskuntavaalien yhteydessä tehtäväksi henkilövaaliksi.

 

Lähtökohtana hallitusmuodossa on, että vapailla vaaleilla valitun pääministerin mandaatin kautta myös hallituksen luottamus on lähtökohta. Eduskunnalle jätetään mallissa kuitenkin mahdollisuus epäluottamuksen äänestämiseen. Välikysymysten käytön hintaa poliittisena lyömäaseena kuitenkin nostetaan, kun aina pääministerin erotessa myös eduskunta kuuluisi välittömästi hajottaa uusien vaalien järjestämistä varten. Tällainen hallitusmuoto tekisi pääministeristä entistä vahvemman poliittisen vaikuttajan, muuttamalla hallituksen toimintalogiikan puolueiden välisen kollegiaalisen koalitiomallin sijaan aidosti pääministerivetoiseksi. Vahvemmassa roolissa kansalaisten arvostus pääministeri-instituutiota kohtaan myös nousisi likatyöläisestä valtionaisekkaalle/-miehekkäälle tasolle.

 

On olemassa monia keinoja, joilla Suomen toimeenpanovallankäytön tehokkuutta ja laatua voidaan parantaa. Mielenkiintoisena koen etenkin ajatuksen lakiesitysten sekä valtioneuvoston ja presidentin toiminnan perustuslaillisuuden valvonnan siirtämisestä eduskunnan perustuslakivaliokunnalta sekä oikeuskanslerilta aidosti riippumattomalle perustuslakituomioistuimelle.

 

Fakta on se, että suomalainen parlamentarismi ei nykyisellään toimi. En lähtisi kuitenkaan hakemaan ratkaisua presidentin valtaoikeuksien vahvistamisesta. Sen sijaan keskittyisin luomaan presidentille uskottavaa vastinparia vahvistamalla pääministerin asemaa valtioneuvostossa, sillä oikeusvaltion perusta seisoo vallankäytön hajauttamisessa. Pääministerin mahdollisuuksia vallankäyttöön tulee lisätä sille tasolle, jossa hän pystyy myös realistisesti vastaamaan kohtaamiinsa odotuksiin.

 

Lord Actoninkin sanoin: ”Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.” Palautetaan suomalaiseen politiikkaan johtajuus, mutta jätetään presidentti turmelematta!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat